”Meihin voi luottaa” – Euroopan alueiden komitean puheenjohtajan Karl-Heinz Lambertzin ja komitean ensimmäisen varapuheenjohtajan Markku Markkulan esipuhe  

​President Karl-Heinz Lambertz, Vice-President Markku Markkula

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viimeisin raportti oli kylmäävää luettavaa: meidän on tehtävä verrattomasti enemmän välttääksemme ilmastonmuutoksen katastrofaaliset seuraukset. Nykymenolla maapallon ilmasto lämpenee 3 celsiusastetta vuoteen 2100 mennessä. Se vaurioittaa luonnon monimuotoisuutta, ja miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa joutuvat alttiiksi ankarille sääolosuhteille. Tosiasiassa olemme harhautuneet pahasti Pariisin sopimuksessa asetetusta tavoitteesta, ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä alle 2 asteeseen.

Katowicen COP24-kokouksessa meidän on vauhditettava työtämme ja ensinnäkin vahvistettava sitoumuksemme luomalla vankka yhteinen sääntökirja ja järjestämällä ilmastotoimien rahoitus kuntoon. Siellä on myös saatettava kumppanuutemme vakaalle pohjalle, jotta pystymme rakentamaan kattavamman globaalin hallintojärjestelmän, jossa kaikki julkisen vallan tasot, kansalaisyhteiskunta ja yritysmaailma ovat osallisina.

Ajankohtana, jolloin kansalliset intressit ovat ajamassa kansainvälisten velvoitteiden edelle, meidän on asetettava kunnianhimoisempia tavoitteita. EU on sitoutunut leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöt 80 prosenttiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Unioni on lisäksi hiljattain esittänyt pitkän aikavälin strategiakseen täyden hiilineutraaliuden saavuttamisen vuoteen 2050 mennessä. Komiteamme – 350 paikallis- ja aluehallintotahon EU-kokous – on kehottanut pyrkimään tähän tavoitteeseen jo vuodesta 2015. Se on sama, jota IPCC:n raportissa katsotaan tarvittavan lämpötilan kohoamisen pitämiseksi alle 1,5 celsiusasteessa.

Paikallis- ja aluepäättäjien kanta on, että talouksiemme tekeminen ympäristömyötäisiksi, hengittämämme ilman puhdistaminen, kotiemme tekeminen energiatehokkaiksi ja terveellisen ruuan tarjonnan varmistaminen kestäväpohjaisesti on järkevää paitsi ekologisesti myös liiketaloudellisesti. Äskettäin julkaistussa uudessa ilmastotalousraportissa arvioidaan, että rohkea toiminta ilmastonmuutosasioissa voisi tuoda vähintään 26 biljoonan Yhdysvaltojen dollarin verran taloudellista hyötyä vuoteen 2030 mennessä.

Kaupungit ja alueet ovat tarttuneet toimeen jo ajat sitten. Nyt tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun EU:ssa sai alkunsa kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus. Kyseessä on aloite, jossa paikallis- ja alueyhteisöt sitoutuvat vapaaehtoisesti ylittämään EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet. Tähän mennessä yli 7 500 kuntaa ja kaupunkia on liittynyt tähän alhaalta ylöspäin suuntautuvaan liikkeeseen, josta on jo tullut maailmanlaajuinen. Innovointi ja tavoitteiden kunnianhimoisuus on edelleen ominaista globaalin ilmastoagendan toteuttamisessa valtiotasoa alempana.

Silti on todettava, että vaikka paikallis- ja aluehallinnon rooli tunnustetaan Pariisin sopimuksessa, emme ole edistyneet läheskään kylliksi aidosti kattavan ilmastoasiain hallintojärjestelmän rakentamisessa. Ilmastosopimuksen osapuolten viimevuotisen konferenssin puheenjohtajavaltio Fidži on antanut asialle uutta pontta, jotta paikallis- ja aluehallinto, kansalaisyhteiskunta ja yritysmaailma saisivat äänensä kuuluville YK:n ilmastoprosessissa. Tätä niin kutsuttua Talanoa-vuoropuhelua on paitsi jatkettava myös tehostettava, koska se on osoittanut, että osallisuutta edistämällä pystytään kohottamaan myös tavoitetasoa. Mainittu prosessi on olennaisen tärkeä, mikäli COP24-kokouksesta tahdotaan menestystä.

Tarvitsemme rehellisen, realistisen ja avoimen ilmastoasiain sääntökirjan, jonka pohjalta seurata kasvihuonekaasupäästöjä, raportoida ilmastonsuojelutoimista ja määrittää, miten paljon resursseja teollistuneet kansakunnat antavat köyhemmille maille  auttaakseen näitä vähentämään päästöjään ja sopeutumaan elinolosuhteiden lämpenemiseen maapallolla. Tähän on pakko, ja meidän täytyy kannustaa maailman kaikkia alueita ja kuntia työskentelemään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja osallistumaan aktiivisesti YK:n kestävän kehityksen tavoitteita eturivissä ajaville kaupungeille perustamaan foorumiin ( SDG Cities Leadership Platform ) ja vastaaviin hankkeisiin.

Onkin korkea aika virallistaa ”paikallisesti ja alueellisesti määritellyt päästöjen vähentämispanokset” täydentämään ”kansallisesti määriteltyjä panoksia” osoituksena siitä, että me kaikki olemme vastuussa ilmastotoimista, ja ylläpitämään motivaatiota paikallis- ja aluetasolla. Silloin kasvavat mahdollisuudet kuroa umpeen ero sopimuspuolten nykyisten sitoumusten ja sen hiilidioksidipäästöjen vähentämistason välillä, joka tarvitaan maapallon ilmaston lämpenemiskehityksen kääntämiseksi.

Yksittäisiä panoksia arvioimalla pystytään lisäksi auttamaan muista jälkeen jääneitä alueita ja kuntia. Teollisuusmaiden on kunnioitettava sitoutumistaan tukemaan taloudellisesti kehitysmaita sekä muita epäsuotuisammassa asemassa olevia maita ja alueita.

Monet Euroopan alueista ovat pitkään olleet riippuvaisia hiilivaroista ja tarvitsevat tukea siirtymässään vähähiiliseen talouteen. Euroopan komission arvion mukaan hiilikaivostoiminta tarjoaa suoraan 185 000 työpaikkaa 12:ssa EU:n jäsenvaltiossa. Komissio kuitenkin huomauttaa, että on mahdollisuuksia luoda ensi vuosikymmenen loppuun mennessä 900 000 työpaikkaa uusiutuvista lähteistä tuotettavan energian kaltaisilla aloilla.

Vähähiilisyyteen siirtyminen edellyttää huolellista suunnittelua, teknistä tukea ja alueellisia investointeja, jotta huolehditaan aluetalouksien kunnosta. Unionissa kaikkien on panostettava enemmän ˮyhdessä luomiseenˮ EU:n ympäristöpolitiikassa – ala, joka kuuluu paikallis- ja aluehallinnon tehtäväkenttään. EU:n alueellisia investointeja – niin kutsuttua koheesiopolitiikkaa – on tehostettava eikä heikennettävä, jotta alueet ja kunnat kykenevät lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia, sopeutumaan niihin ja tekemään talouksistaan ilmastonmuutoksen kestäviä.

Neuvottelut Katowicessa tänä vuonna ovat kriittisen tärkeät, sillä niissä luodaan perusta vankalle säännöstölle tarkoituksena välttää yli 1,5 celsiusasteen menevä lämpeneminen. COP24-kokouksen puheenjohtajavaltion Puolan tunnuslauseena on ”yhdessä muutokseen”. Se tarkoittaa, että on mahdollista päästä tuloksiin, kunhan osoitetaan tarvittavaa poliittista rohkeutta ja kaikki tekevät hartiavoimin työtä. Se edellyttää globaalin ilmastohallintomme muokkaamista niin, että se takaa paikallis- ja aluehallinnolle virallisen aseman neuvotteluissa, jotta ilmastositoumusten ja saavutusten ero kurotaan umpeen.

Aika on käymässä vähiin, koko maailman katseet kohdistuvat meihin, ja meidän on tehtävä enemmän, nopeammin, yhteisesti. Meihin voi luottaa.

_____________