Klikkaa tästä saadaksesi alla olevan tekstin automaattisen käännöksen.
Julkinen liikenne covid-pandemian jälkeen: kriisitilanteita varten tarvitaan innovatiivisia ja turvallisia ratkaisuja  

Tässä haastattelussa Masovian voivodikunnan aluejohtaja Adam Struzik (PL, EPP) vastaa kuuteen kysymykseen siitä, miten julkista liikennettä voitaisiin parantaa kaupungeissa ja suurkaupunkialueilla. Lausunto Julkisen liikenteen haasteet kaupungeissa ja suurkaupunkialueilla , jonka esittelijä Adam Struzik (PL, EPP) on, on määrä hyväksyä AK:n täysistunnossa joulukuussa 2020. Lausunnossa tuodaan esiin haasteita, joita lisääntyvä autoliikenne aiheuttaa kaupungeissa ja suurkaupunkialueilla, ja kehotetaan löytämään kestäviä ja älykkäitä liikkuvuusratkaisuja.

1. Mitkä ovat julkisen liikenteen suurimmat haasteet suurkaupunkialueilla?

Merkittävin haaste on luoda ennen kaikkea turvallinen ja moderni liikennejärjestelmä, joka on hyvin suunniteltu, organisoitu, integroitu ja toimiva.

Laadukas liikenne parantaa asukkaiden elämänlaatua: sen avulla varmistetaan tavaroiden ja palvelujen helppo saavutettavuus ja ympäristön hyvä laatu. Tämä tarkoittaa saavutettavuutta paitsi siinä mielessä, että otetaan huomioon, kuinka pitkä matka asukkailla on palvelupisteisiin, myös taloudellista saavutettavuutta sekä työ- ja yksityiselämän optimaalista tasapainoa.

Laadukkaaseen julkiseen liikenteeseen liittyy kiinteästi sen kilpailukyky yksityisliikenteeseen nähden, ts. käyttäjille ja paikallis- ja aluehallinnolle aiheutuvien kustannusten tasapaino, sekä liikenteen kestäväpohjaisuus eli vaihtoehtoisten liikennemuotojen (kävely, pyöräily jne.) mahdollisuus.

Paikallis- ja alueviranomaisten tehtävänä on siten tarjota liikennemuotoja, jotka ovat turvallisia matkustajille ja ihmisten asuinympäristölle.

2. Miten voidaan muokata käyttäjien valintoja ja työmatkalaisten käyttäytymistä kestävämpien liikennemuotojen edistämiseksi? Mitä kannustimia paikallis- ja alueviranomaisilla on käytettävissään?

Ensimmäinen askel on varmistaa eri liikennemuotojen integrointi ja samaan aikaan parantaa suunnitelmallisesti asukkaiden tietoisuutta. Lisäksi olisi optimaalisen infrastruktuurisuunnittelun avulla huolehdittava siitä, että julkinen liikenne tarjoa enemmän etuja yksityisliikenteeseen verrattuna.

Etusijalle olisi asetettava välineet, joiden ansiosta liikennemuotoja on helppo käyttää sähköisten palvelujen avulla, mutta on pidettävä mielessä kaikkien sidosryhmien ja myös digitaalisista rajoitteista kärsivien yhteiskuntaryhmien mahdollisuudet käyttää liikennepalveluja.

Meidän olisi näytettävä esimerkkiä: siksi on erittäin tärkeää ja kiireellistä ottaa käyttöön innovatiivisia liikenteen hallinnan ja organisoinnin sekä hyvän aluesuunnittelun ratkaisuja, jotka helpottavat julkisen ja yksityisen liikenteen integroimista, sillä yksityisliikennettä ei voida kokonaan lopettaa vaan sitä olisi pyrittävä vähentämään mahdollisimman paljon. Näitä ratkaisuja olisi optimoitava hyödyntämällä analyyseja ja diagnooseja, jotka perustuvat kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmiin sisältyvistä liikennevirtojen seurantajärjestelmistä saatuihin ajantasaisiin tietoihin.

Hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kaupungit ja suurkaupunkialueet tarvitsevat poliittisia päätöksiä sekä riittävät taloudelliset resurssit tähän tarkoitukseen. Myös ulkopuoliset rahoituslähteet, kuten koheesiopolitiikan rahastot ja muut rahoitusvälineet, ovat tässä tarpeen.

3. Onko kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien käsite auttanut ylittämään hallinnolliset ja maantieteelliset rajat kaupunkiliikennejärjestelmän suunnittelussa?

Puolassa kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmat ovat saaneet erittäin hyvän vastaanoton ja herättäneet kiinnostusta kymmenissä kaupungeissa, joista monet on valittu tekemään suoraa yhteistyötä JASPERSin kanssa.

On korostettava, että kaupunkiliikenteen tehokkaan suunnittelun on perustuttava asukasmäärään ja kokemuksiin liikkuvuudesta ja mukauduttava alueiden ja liikennejärjestelmien erityispiirteisiin. Siinä on siis otettava huomioon yhteydet alueen kaupunkikeskukseen, suunniteltava toimia kaupungin tai suurkaupunkialueen asukkaiden liikennekäyttäytymisen muuttamiseksi ja ylläpidettävä tiiviitä yhteyksiä ja edistettävä integroitumista naapurikaupunkien kanssa.

Paikallis- ja alueviranomaiset ovat sitoutuneet tehostamaan julkista liikennettä ja edistämään sen alueellista, organisatorista ja hintapoliittista yhdentymistä. Tämä on erityisen tärkeää suurkaupunkialueilla, pääkaupunkiseuduilla ja suuremmissa kaupunkitaajamissa, joissa työmatkaliikenne kytkeytyy monien kaupunki-, esikaupunki- ja paikallisliikennemuotojen verkoston kautta valtakunnalliseen liikenteeseen. Tärkeää on myös korostaa maaseutualueiden liikenneyhteyksiä kaupunkeihin, sillä esimerkiksi Puolassa nämä yhteydet ovat paikoin edelleen puutteellisia.

Kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelman laatiminen mahdollistaa sellaisen optimaalisen liikennejärjestelmämallin suunnittelemisen, johon sisältyy yhteinen hinnoittelujärjestelmä ja joka tarjoaa selkeitä synergiavaikutuksia monien samalla suurkaupunkialueella toimivien julkisen liikenteen harjoittajien välillä. Lisäksi se helpottaa julkisen liikenteen pysäkkien saavutettavuutta esimerkiksi liityntäpysäköintijärjestelmän ( park-and-ride ) avulla.

4. Onko Euroopan unioni ollut aiemmin riittävän kunnianhimoinen liikennepolitiikassaan? Millä aloilla se voisi olla kunnianhimoisempi?

Vuonna 2011 annettu valkoinen kirja ei ole enää ajan tasalla, ja komissio onkin jo laatimassa kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiaa, mikä on erittäin hyvä askel. Euroopan komission tuki paikallis- ja alueviranomaisille lisärahoituslähteiden muodossa on välttämätöntä. Uusien liikenneinvestointien tukemisen lisäksi EU:n koheesiopolitiikan ja rahoitusmekanismien varoilla tuetaan olemassa olevien liikennejärjestelmien uudistamista kasvattamalla yksityisautoilulle vaihtoehtoisten, kestäväpohjaisten ratkaisujen osuutta.

Lisäksi kaupunkiliikenne ja yleisesti koko julkista liikennettä koskeva politiikka on nivottava laajempaan sosiaalipoliittiseen yhteyteen. On tarpeen pitää huolta asukkaista, jotka joutuvat kärsimään eniten liikenteen liian korkeista kustannuksista niin taloudellisesti kuin kielteisten ulkoisvaikutusten eli liiallisten meluhaittojen sekä ilman ja maaperän pilaantumisen ja infrastruktuurin uudistamiseen liittyvien pakkolunastusten vuoksi.

5. Millaista EU-tason tukea paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat yhteisen liikennepolitiikan puitteissa?

Edellä mainittu uusi liikennestrategia, jossa esitetään nykyaikainen visio kaupunki- ja suurkaupunkiliikenteestä, tukee ja edistää epäilemättä vahvasti sellaista uutta lähestymistapaa, jossa julkinen liikenne on kuin elintärkeä verisuonisto kaupungin rakenteessa.

EU:n kaupunkien ja suurkaupunkien ekosysteemien on saatava ulkoista rahoitustukea tarjottavien liikennepalvelujen tason yhdenmukaistamiseksi. Tähän on tarjolla erilaisia ohjelmia, rahastoja ja välineitä, joiden tulisi olla helposti saatavilla, sillä yksinkertaisimmat ratkaisut osoittautuvat usein tehokkaimmiksi. Tämä on ainoa tapa luoda hyvin toimivat yhdennetyt julkisen liikenteen järjestelmät. Sen vuoksi on tärkeää suunnata EU:n talousarvion varoja suoraan alueviranomaisille, jotka vastaavat näistä tehtävistä ja toimien toteuttamisesta tulevan rahoituskehyskauden 2021–2027 toimenpideohjelmien puitteissa.

Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston erityistä roolia osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevaa politiikkapakettia on syytä korostaa. Rahaston tavoitteena on tukea alueita, joilla on suuria sosioekonomisia haasteita ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa, eli siten myös kaupunkeja ja suurkaupunkialueita siirryttäessä hiilettömään julkiseen liikenteeseen.

6. Covid-pandemialla on ollut tuhoisa vaikutus julkisen liikenteen käyttöön. Miten voidaan palauttaa luottamus ja korvata menetetyt tulot, jotta voidaan taata palvelujen korkea taso myös tulevaisuudessa?

Valitettavasti covid-19-pandemia on johtanut ei-toivottuun tilanteeseen, jossa selkeänä suuntauksena on minimoida päivittäiset liikkumistarpeet. Tämä johtuu pääasiassa etätyön yleistymisestä, tiettyjen jäsenvaltioiden käyttöön ottamista toimenpiteistä, joilla rajoitetaan ihmisten toimintaa julkisissa tiloissa, ja liikennevälineiden käyttäjien turvallisuudentunteen heikkenemisestä. Yksi ratkaisu näihin suuntauksiin voisi olla ”vartissa perille” - periaatteeseen pohjautuva kaupunkimalli.

Se edellyttää, että paikallis- ja alueviranomaiset ottavat kantaakseen julkisen liikenteen ajoneuvojen hygieniariskien ehkäisemisestä aiheutuvat lisäkustannukset, jotta voidaan kompensoida liikenteen käytön vähenemisen aiheuttamia menetyksiä. Tätä voisi tukea myös tehokas tiedotuskampanja, jolla edistetään autojen käytön vähentämistä ja sitä, ettei työmatkoja kuljettaisi niin usein yksin.

Uuteen yhdennettyyn julkisen liikenteen strategiaan on sisällytettävä Euroopan laajuiset säännöt konkreettisten uhkien, kuten pandemioiden, ehkäisemisestä ja kartoittamisesta sekä käytännöt, joilla varmistetaan ihmisten turvallinen liikkuminen siinä tapauksessa, että uhat toteutuvat.

Yhteydenotot:

PresseCdr@cor.europa.eu