Paikalliset hallintotahot kehottavat Euroopan komissiota ehdottamaan konkreettisia tavoitteita energiaköyhyyden vähentämiseksi vuoteen 2030 ja poistamiseksi vuoteen 2050 mennessä.
Energiaköyhyys on suuri yhteiskunnallinen haaste, joka vaikuttaa suoraan terveyteen ja koskettaa noin 54:tä miljoonaa eurooppalaista ( Euroopan komissio ). Energiaköyhyys lisääntyy korkeiden energiahintojen, vähäisten tulojen ja huonosti eristettyjen, kosteiden ja epäterveellisten asuntojen vuoksi. Sähkön hinnat ovat useimmissa maissa nousseet merkittävästi viime vuosikymmenen aikana, mikä yhdessä taannoisen talous- ja finanssikriisin ja Euroopan rakennuskannan heikon energiatehokkuuden kanssa on aiheuttanut kasvavaa huolta energiaköyhyydestä Euroopassa.
Noin 11 prosenttia EU:n väestöstä – 54 miljoonaa eurooppalaista – kärsii energiaköyhyydestä. Useimmissa EU-maissa ei kuitenkaan vielä yksilöidä haavoittuvassa asemassa olevia energiankuluttajia tai pidetä kirjaa heidän määrästään eikä myöskään toteuteta riittävästi energiaköyhyystoimenpiteitä.
Euroopan alueiden komitea on erittäin huolestunut energiaköyhyydestä ja on hyväksynyt yksimielisesti lausunnon aiheesta Monitasoinen hallinto ja monialainen yhteistyö energiaköyhyyden torjumisen välineinä . Se sisältää joukon ehdotuksia, jotka koskevat muun muassa energiaköyhyyden eurooppalaisen määritelmän edelleen kehittämistä, kohdennettuja investointeja energiatehokkuuteen, sisämarkkinoiden tarkistamista alhaisten energiahintojen tarjoamiseksi kotitalouksille ja ajallisia tavoitteita energiaköyhyyden poistamiseksi.
Lausunnon esittelijä, Budapestin 12. kaupunkipiirin paikallishallinnon edustaja Kata Tüttő (HU, PES) totesi: ”Nykyisin yli 50 miljoonaa eurooppalaista joutuu valitsemaan lämmityksen ja ruuan välillä ja elämään energiaköyhyydessä. Tällä on vakavia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, ja tiedämme sen uhkaavan vakavammin naisia. Oikeus puhtaaseen ja kohtuuhintaiseen energiaan, joka on myös yksi 17:ta kestävän kehityksen tavoitteesta, tulisi taata kaikille eurooppalaisille. Vivuttamalla investointeja energiatehokkuuteen Euroopan rakennuskannan kunnostamiseksi, perustamalla erityisiä sosiaalisen suojelun järjestelmiä ja varmistamalla toimivat kilpailukykyiset sisämarkkinat, jotka tarjoavat kuluttajille alhaisia energiahintoja, EU tuottaa kansalaisille suoraa hyötyä ja osoittaa näille lisäarvonsa. Oikeudenmukainen energia- ja ilmastosiirtymä, jossa ketään ei jätetä jälkeen, on aloitettava energiaköyhyyden poistamisesta.”
Jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että kotitalouksien maksamia energian perushintoja ei voida jättää markkinoiden itsesääntelyn varaan. Energian kohtuuttomien hintojen rajoittamiseksi kunnat ja alueet kehottavat EU:ta asettamaan oikeudellisia kehyksiä, joissa jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille annetaan tarvittavat välineet kohtuuhintaisen energian takaamiseksi kaikille. AK myös toistaa Euroopan parlamentin Euroopan komissiolle esittämän pyynnön antaa lisäohjeita siitä, milloin jäsenvaltiot voivat puuttua markkinoihin, jotta vältetään se, että energiaköyhyydestä kärsii ”merkittävä määrä kotitalouksia”.
Paikallispäättäjät ehdottavat mahdollisuutta soveltaa maksuajan pidennyksiä tilanteissa, joissa perusenergiapalvelujen toimittaminen lopetetaan tai keskeytetään kansalaisen maksuhäiriön vuoksi.
Kunnat ja alueet kehottavat jäsenvaltioita saattamaan rakennusten energiatehokkuutta koskevan tarkistetun direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään maaliskuuhun 2020 mennessä. Uusi rakennusten energiatehokkuusdirektiivi tuli voimaan 9. heinäkuuta 2018. Siihen sisältyy toimenpiteitä, joilla nopeutetaan siirtymistä kohti energiatehokkaampia järjestelmiä rakennusten peruskorjausten myötä ja vahvistetaan uusien rakennusten energiatehokkuutta.
Jäsenet muistuttavat kuitenkin, että uutta energiatehokkuusdirektiiviä olisi täydennettävä lisätavoitteilla sekä lisäinvestoinneilla Euroopan rakennuskannan kunnostamiseen, sillä ilman niitä energiaköyhyyden poistamistoimet ovat riittämättömiä.
Riittävä lämpö, jäähdytys, valaistus ja laitteiden käyttövoima ovat olennaisia palveluja, joita tarvitaan kansalaisten asianmukaisen elintason ja terveyden turvaamiseksi. Energiaköyhyydestä on kyse silloin, kun kotitaloudella ei ole riittäviä energiapalveluja ( Euroopan komissio ).
Paikallispäättäjät haluavat energiaköyhyyden seurantakeskuksen olemassaoloaikaa pidennettävän tietojen keruun ja arvioinnin jatkamiseksi, sillä se on keskeisen tärkeää energiaköyhyyden poistamiseen tähtäävien politiikkojen parantamisen kannalta. Jäsenet muistuttavat, että kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista ei vielä seuraa energiaköyhyyden kehitystä määrällisin mittarein.
Taustatietoa:
Energiaköyhyys määritellään kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa seuraavasti: ”tilanne, jossa kotitaloudella tai yksityishenkilöllä ei ole varaa kotinsa perusenergiapalveluihin (lämmitys, jäähdytys, valaistus, liikkuvuus ja sähkö) takaamaan ihmisarvoinen elintaso alhaisen tulotason, korkean energiankulutuksen ja asuntojen heikon energiatehokkuuden vuoksi”. Energiaköyhyysasia on nostettu kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa kolmanneksi pilariksi: sopimus on näin edelläkävijänä pitämässä tätä ongelmakenttää esillä edettäessä kohti vuotta 2030.
Energiaköyhyydestä saattaa kärsiä lähes 11 prosenttia EU:n väestöstä. Koko tutkimus on luettavissa täällä.
Maakohtaista tietoa esitetään Euroopan energiaverkoston ( European Energy Network ) vuonna 2019 julkaisemassa raportissa Energy Poverty in the European Union .
Energiaköyhyys on erityinen köyhyyden muoto, johon liittyy useita ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille haitallisia vaikutuksia, kuten hengityselinsairauksien, sydänsairauksien ja mielenterveysongelmien paheneminen alhaisten lämpötilojen vuoksi ja liian korkeiden energialaskujen aiheuttaman stressin seurauksena sekä alisuoriutuminen opinnoissa energiaköyhyydestä kärsivien lasten keskuudessa. Energiaköyhyys vaikuttaa epäsuorasti moniin politiikanaloihin, kuten terveys-, ympäristö- ja tuottavuuskysymyksiin. Energiaköyhyyden torjuminen voi tuottaa monenlaisia hyötyjä: julkishallinnolta kuluu vähemmän rahaa terveydenhuoltoon, ilmansaasteet ja hiilidioksidipäästöt vähenevät, asumismukavuus ja hyvinvointi lisääntyvät, kotitalouksien budjettitilanne kohenee ja taloudellinen toiminta lisääntyy ( Euroopan komissio ).
Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille - säädöspaketissa Euroopan komissio on ehdottanut useita toimenpiteitä, joilla puututaan energiaköyhyyteen energiatehokkuutta parantamalla, estämällä energiansaannin katkaiseminen ja parantamalla ongelman määrittelyä ja seurantaa jäsenvaltioiden tasolla yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien avulla. Energiaköyhyyttä koskevassa EU:n lainsäädäntökehyksessä onkin käynnissä useita muutoksia. Energiaköyhyys mainitaan uudessa energiatehokkuusdirektiivissä (2018/2002), uudessa rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä (2018/844) sekä hallintoasetuksessa (2018/1999). Myös sähkön sisämarkkinoita koskevassa direktiivissä (2009/72) viitataan energiaköyhyyteen. Direktiivin tarkistettu versio oli joulukuussa 2018 saavutetun poliittisen yhteisymmärryksen tulos. (Lisätietoa saatavilla täällä .)
EU:n energiaköyhyyden seurantakeskuksen mukaan tärkeimmät indikaattorit energiaköyhyyden määrittämiseksi ovat alhainen absoluuttinen energiankulutus , kaasu-, sähkö- ja vesilaskuihin liittyvät maksuhäiriöt , energiamenojen korkea osuus tuloista ja kyvyttömyys pitää asuntoaan riittävän lämpimänä .
Kotitalouksien sähkön hinta on noussut jatkuvasti viimeisten 12 vuoden aikana. Keskimääräinen hinta kilowattituntia kohden on 28 jäsenvaltion EU:ssa noussut 0,18 eurosta vuoden 2007 alkupuoliskolla 0,21 euroon vuoden 2018 jälkipuoliskolla (Eurostat), mutta jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja .
Tanska (0,31 €), Saksa (0,30 €), Belgia (0,29 €), Irlanti (0,25 €) ja Espanja (0.24) ovat kilowattitunnin hintaa tarkasteltaessa viisi kalleinta maata, kun mukaan lasketaan kaikki verot ja maksut. Vähiten kilowattitunti maksaa Bulgariassa (0,10 €), Liettuassa (0,10 €), Unkarissa (0,11 €), Romaniassa (0,13 €), Maltassa (0,13 €) ja Puolassa (0,13 €) (Eurostat) .
Yksi energiaköyhyyden tärkeimmistä indikaattoreista on kaasu-, sähkö- ja vesilaskuihin liittyvät maksuhäiriöt , josta käy ilmi sellaisten kotitalouksien osuus, jotka eivät taloudellisista vaikeuksista johtuen ole pystyneet maksamaan energialaskuja (lämmitys, sähkö, kaasu, vesi jne.) ajallaan. EU28-maissa tällaisten kotitalouksien keskimääräinen osuus on vuosien 2010 ja 2017 välillä laskenut yhdeksästä prosentista seitsemään prosenttiin, mutta tilanteet vaihtelevat edelleen huomattavan paljon. Vuonna 2017 jopa 38 prosenttia kreikkalaisista , 30 prosenttia bulgarialaisista ja 21 prosenttia kroatialaisista ilmoitti maksaneensa energialaskunsa myöhässä taloudellisten rajoitteiden vuoksi. EU:n keskiarvo, joka on 7 prosenttia, ylittyy kaikissa seuraavissa maissa: Romaniassa 16 prosenttia, Sloveniassa 14,3 prosenttia, Unkarissa 13,9 prosenttia, Kyproksessa 13,7 prosenttia, Latviassa 11,9 prosenttia, Puolassa 8,5 prosenttia ja Espanjassa 7,4 prosenttia. (Eurostat) .
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/844, annettu 30. toukokuuta 2018, rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta ( rakennusten energiatehokkuusdirektiivi ).
Yhteyshenkilö: David Crous | P. +32 470881037 | david.crous@cor.europa.eu