Euroopan alueiden komitea (AK) toteaa Korsikan alueparlamentin puheenjohtajan laatimassa lausunnossa, että saaristo-, maaseutu-, rajaseutu- ja vuoristoalueet tarvitsevat räätälöityjä toimenpiteitä, jotta ne voivat pysyä houkuttelevina ja jotta voidaan torjua eriarvoisuutta ja tasoittaa siten niiden maantieteellisiä haittoja.

Pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivät alueet, kuten erittäin harvaan asutut alueet, saaret, rajaseutu- ja vuoristoalueet, maaseutualueet ja teollisuuden muutosprosessissa olevat alueet, kattavat valtaosan Euroopan maa-alasta. Esimerkiksi vuoristoalueita on EU:n pinta-alasta 29 prosenttia, ja saarien asukasluku on yli 20,5 miljoonaa (4,6 prosenttia EU:n väestöstä). Nämä alueet ovat ominaispiirteidensä vuoksi erityisen haavoittuvia ja alttiita sosiaalisten ja taloudellisten erojen lisääntymiselle. Euroopan unionin olisi kiinnitettävä niihin perussopimustensa mukaisesti erityistä huomiota.

Euroopan alueiden komitean puheenjohtaja Vasco Alves Cordeiro sanoi: ”Kahdeksannen koheesiokertomuksen mukaan erot kasvavat Euroopan sisällä, mikä vaikuttaa erityisesti pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin.Koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä Euroopassa niin, ettei mikään alue jää jälkeen.Kaikki EU:n politiikat, joilla on alueellinen ulottuvuus, on suunniteltava vahingon välttämisen periaatetta noudattaen.”

Joulukuun 1. päivänä täysistunnossa hyväksytyn lausunnon esittelijä, Korsikan alueparlamentin puheenjohtaja Marie-Antoinette Maupertuis (FR, EA) totesi: ”Euroopan unioni ei noudata perussopimustaan, jos se ei huomioi riittävästi saari-, vuoristo- ja maaseutualueiden kaltaisten alueiden rajoitteita.Niiden maantieteellinen sijainti aiheuttaa lisäkustannuksia muun muassa liikenteen, energian ja digitaalisten yhteyksien alalla. Nämä kustannukset on otettava huomioon, jotta alueiden väliset erot eivät kasvaisi.Komitea kehottaakin sisällyttämään näiden alueiden tarpeet koheesiopolitiikan lisäksi EU:n muihin politiikkoihin, joilla on alueellinen ulottuvuus.”

Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan puheenjohtaja Younous Omarjee huomautti asiasta käydyssä keskustelussa: ”Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 174 artiklassa on kyse nimenomaisesti koheesiopolitiikan tavoitteesta eli yhteisvastuun periaatteen toteuttamisesta kaikkien Euroopan alueiden välisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi.Vielä on paljon tehtävää, ja 174 artiklaan sisältyviä periaatteita on edistettävä ja vahvistettava jatkossakin, niin kuin Euroopan alueiden komitea tekee, jotta voidaan pohtia koheesiopolitiikan tulevaa suuntaa.”

AK katsoo, että Euroopan unionin nykyiset toimet yhteenkuuluvuuden edistämiseksi Euroopassa – kuten alueellinen toimintasuunnitelma 2030 ja EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio – eivät ehkä riitä. On myös erityisen huolestuttavaa, että maaseudun ja kaupunkien välinen kuilu kasvaa ja teollisuusalueet taantuvat, sillä tämä edistää osaltaan poliittista polarisoitumista, kuten lausunnossa todetaan, ja ruokkii ihmisten tunnetta demokraattisten oikeuksiensa menettämisestä ja nakertaa heidän luottamustaan kansallisiin ja EU:n toimielimiin.

Paikallispäättäjät kehottavatkin EU:n toimielimiä tekemään alueellisten vaikutusten arvioinneista keskeisen osan EU:n päätöksentekoprosessia, erityisesti liikenne-, energia-, sisämarkkina- ja kilpailupolitiikan alalla sekä covid-19-pandemiasta elpymisen nopeuttamiseksi hyväksyttyjen kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanossa. AK:n mukaan näin voitaisiin torjua paremmin eriarvoisuutta ja edistää taloudellista yhteenkuuluvuutta Euroopassa noudattaen Euroopan komission äskettäin ehdottamaa koheesioon kohdistuvien haittavaikutusten välttämistä koskevaa periaatetta.

AK myös kannustaa jäsenvaltioita perustamaan alue- tai paikallistasolle EU:n koheesiorahastoista tietoa antavia keskitettyjä yhteyspisteitä, jotta voitaisiin auttaa maantieteellisistä ja väestöön liittyvistä haitoista kärsiviä alueita ymmärtämään, mistä näissä varoissa on kyse, ja saamaan niitä käyttöönsä, sillä monet niistä kärsivät työvoimapulasta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Taustaa:

Marie-Antoinette Maupertuis esitteli lausuntonsa Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan jäsenille 30. marraskuuta, päivää ennen kuin se hyväksyttiin AK:n täysistunnossa. Videotallenne kokouksesta on saatavilla täällä.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaan vähentääkseen ”alueiden välisiä kehityseroja” EU:n olisi kiinnitettävä ”erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin”.

‎Euroopan komissio julkaisi kahdeksannen koheesiokertomuksen helmikuussa. Kertomus osoittaa sekä myönteisiä että kielteisiä suuntauksia EU:n alueilla, kunnissa ja maaseutualueilla: vähemmän kehittyneet alueet ovat kuroneet välimatkaa umpeen, mutta monet siirtymäalueet ovat juuttuneet kehitysloukkuun. Kertomuksesta käy ilmi, että erot ovat kasvaneet erityisesti jäsenvaltioiden sisällä, mikä vaikuttaa suhteettomasti alueisiin, joilla on rakenteellisia maantieteellisiä haittoja. AK otti kantaa kahdeksanteen koheesiokertomukseen lokakuussa.

AK on yhdessä johtavien eurooppalaisten kunta- ja aluejärjestöjen kanssa #CohesionAlliance-ryhmittymän perustajakumppani. Ryhmittymän tavoitteena on vahvistaa yhteenkuuluvuutta Euroopan unionin perusarvona ja kaikkien sen toimintapolitiikkojen ja investointien keskeisenä tavoitteena. Lisätietoa on saatavilla täällä.

Yhteydenotot:

Monica Tiberi – puheenjohtajan tiedottaja

P. +32 479517443

monica.tiberi@cor.europa.eu

Matteo Miglietta

P. +32 470895382

matteo.miglietta@cor.europa.eu