Euroopan alueiden komitea kehottaa keskeyttämään julkisia hankintoja koskevien EU:n sääntöjen tarkistamisen, koska unioni on vastikään tehnyt viimeisimmät uudistukset ja niissä on merkittäviä puutteita. EU:n alue- ja paikallisedustajien kokous toteaa 8. lokakuuta antamissaan suosituksissa, että EU voisi puuttua merkittäviin ongelmiin ilman uusia sääntöjä helpottamalla keskisuurten yritysten pääsyä markkinoille ja edistämällä yhdenmukaistamista esimerkiksi merkintäjärjestelmien avulla.

AK:n suosituksilla on suurta taloudellista merkitystä, sillä EU:n julkisista hankinnoista on paikallis- ja alueviranomaisten vastuulla 45 prosenttia. EU:n viimeisimpien, vuonna 2014 tehtyjen uudistusten taustalla oli usko siihen, että julkisen sektorin sopimukset voisivat edistää tuntuvasti kasvua ja poistaa investointien esteitä EU:n sisämarkkinoilla. AK:n ehdotukset ovat merkittäviä myös institutionaalisesti, koska niiden laadinnassa hyödynnettiin voimakkaasti uutta kokeiluhanketta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että paikalliset kokemukset otetaan huomioon EU-tason päätöksenteossa.

Lausunnon laati baijerilaisen Rhön-Grabfeldin piirikunnanjohtaja Thomas Habermann (DE, EPP), joka on Saksan kristillissosialistisen CSU-puolueen jäsen. Suosituksissa on otettu huomioon AK:n ja Euroopan kuntien ja alueiden neuvoston CEMR:n maaliskuussa 2019 käynnistämän, julkisten hankintasääntöjen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa kartoittaneen yhteisen kyselyn tulokset sekä havainnot, joita AK:n viime maaliskuussa EU:n politiikan täytäntöönpanon arviointia varten perustama alueellisten keskusten verkosto (RegHub) esittää heinäkuussa 2019 julkaisemassaan raportissa .

Habermann totesi: ”Julkisia hankintoja koskeviin EU-direktiiveihin tehdyt uudistukset ovat tavoitteiltaan tukemisen arvoisia, ja valtaosa alueista ja paikallisyhteisöistä pitää vuoden 2014 uudistuksia periaatteessa myönteisinä. Käytännössä niissä on kuitenkin puutteita – harmittavista aina perustavanlaatuisiin. Pienet yritykset ovat onnistuneet saamaan hankintasopimuksia vähemmän kuin EU odotti, eivätkä rajatylittävät hankinnat ole tuottaneet minkäänlaista lisäarvoa paikallis- ja alueviranomaisille. Huolimatta säännöllisistä EU:n laajuisista tarjouskilpailuista, jotka ovat kalliita ja aikaavieviä, rajatylittäviä sopimuksia on tehty erittäin vähän tai ei lainkaan. Paikallis- ja alueviranomaiset eivät usein myöskään näe tarvetta soveltaa strategisia hankintatavoitteita, erityisesti mitä tulee innovatiivisuuteen.”

”Miksi näin on?” Habermann kysyi ja jatkoi: ”Tyypillisessä EU:n alue- ja paikallisyhteisössä määrärahat ovat niukat, tutkimus- ja kehittämistoiminta ei ole etusijalla ja hankittavat tuotteet ovat varsin yksinkertaisia. Julkishallintotahot pitävät varainkäytössään ensisijaisena tavoitteena taloudellisuutta. Ne ottavat yleensä huomioon kestävyysnäkökohdat, mutta niillä ei ole etenkään ympäristökestävyyden alalla käytettävissään luotettavia ja selkeitä EU:n laajuisesti hyväksyttyjä merkintöjä ja sertifikaatteja, joita tarvittaisiin oikeusvarmuuden takaamiseksi ja paikallisten hankintaviranomaisten rasituksen keventämiseksi. Ulkomaiset yritykset tarjoavat ehkä houkuttelevia tuotteita ja kilpailukykyisiä hintoja, mutta lainsäädännön, verotusjärjestelmien ja hallintomenettelyjen erot muodostavat esteitä, joista on vaikea päästä yli. Julkisia hankintoja koskevat säännöt eivät vain ole riittävän yksinkertaisia ja selkeitä, jotta pienet yritykset innostuisivat osallistumaan hankintamenettelyihin.”

Habermann sanoi: ”Uudistukset on tehty vasta äskettäin, ja vain harvat jäsenvaltiot pystyivät saattamaan direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoden 2016 määräaikaan mennessä. Lisäksi hallintohenkilöstön koulutus on vielä kesken, joten virheiden riski on suuri ja uusia hyötyjä saattaa vielä tulla esille. Sitä paitsi jäsenvaltioiden hallitukset ovat, kuten usein tapahtuu, lisänneet joukkoon omia ehtojaan. Tämän asiantuntijapiireissä ylisääntelyksi kutsutun ilmiön vuoksi osa ongelmien ratkaisuista saattaa olla peräisin jäsenvaltioiden päättäjien kynästä eikä Brysselistä. Tällä hetkellä tärkeintä on antaa uudistusten löytää paikkansa ja ehkäistä lisätaakan aiheutuminen viranomaisille siten, että ei lisätä uusia sääntöjä.”

”Olemme kuitenkin sitä mieltä, että tämä ainutlaatuisen perusteellinen kyselytutkimus on jo paljastanut merkittäviä asioita, joista olisi otettava oppia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä”, Habermann totesi. ”EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten ei ensinnäkään pitäisi odottaa, että paikallishallinnon tekemät hankintasopimukset olisivat ainoita kanavia edistää eri politiikanalojen tavoitteita, olipa kyse kestävyysperiaatteista tai sosiaalipolitiikasta. Julkisten hankintojen alalla tarvitaan tasapainoista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon paikallisen itsehallinnon periaate ja se, että kaikenkokoisten julkishallintoyksiköiden tulee voida soveltaa sääntöjä vaivattomasti. Toiseksi EU:n tulee pyrkiä tarmokkaammin edistämään tarjouksien saamista keskisuurilta yrityksiltä, sillä näin voidaan edistää paikallistaloutta. Kolmanneksi tarjouskilpailukriteerit eivät ole paras tapa houkutella ulkomaisia tarjoajia, vaan olisi esimerkiksi parempi edistää yhteisiä merkintäkäytäntöjä ja kansallisten sertifikaattien tunnustamista.”

Suurin osa suosituksista perustuu laajaan kuulemismekanismiin, jonka Euroopan alueiden komitea on kehittänyt ja käynnistänyt, koska EU:n lainsäädännön paikallisista ja alueellisista vaikutuksista katsotaan olevan saatavilla liian vähän tietoa. AK:n ja CEMR:n yhteisessä kyselyssä ja RegHub-hankkeessa, jonka kaksivuotinen pilottivaihe käynnistyi maaliskuussa, ovat mukana AK, Euroopan komissio ja 36 kumppanialuetta kuudestatoista maasta. Keskeisinä kiinnostuksen kohteina ovat julkiset hankinnat, ilmanlaatu ja rajatylittävä terveydenhuolto.

Julkisia hankintoja koskeva raportti ja Habermannin laatimat poliittiset suositukset ovat RegHub-hankkeen ensimmäinen saavutus. Ne julkaistiin neljä viikkoa ennen Euroopan komission tulevan puheenjohtajan Ursula von der Leyenin toimikauden alkua.

AK kehottaa toisessa 8. lokakuuta antamassaan lausunnossa Euroopan komissiota myöntämään rahoitusta RegHub-mekanismin tukemiseksi, jos pilottivaihe on onnistunut. Aloite alueellisten keskusten perustamiseen saatiin työryhmältä, joka tutki, millä tavoin EU:n päätöksenteosta saataisiin avoimempaa ja miten voitaisiin varmistaa, että siinä otetaan joustavammin huomioon paikallis- ja aluehallinnolta ja kansallisilta parlamenteilta saatu palaute. Euroopan komission ensimmäisen varapuheenjohtajan Frans Timmermansin johtama työryhmä antoi vuoden 2018 puolivälissä raportin , jossa tuettiin monia AK:n esittämiä näkemyksiä.

Yhteyshenkilö:

Andrew Gardner

P. +32 743843981

andrew.gardner@cor.europa.eu