Klikkaa tästä saadaksesi alla olevan tekstin automaattisen käännöksen.
Kriittiset raaka-aineet ja niiden merkitys Euroopan tulevaisuuden kannalta  

Saarlandin maapäivien ensimmäinen varapuhemies Isolde Ries vastaa tässä haastattelussa viiteen kysymykseen, jotka liittyvät hänen laatimaansa lausuntoon kriittisiä raaka-aineita koskevasta toimintasuunnitelmasta. Lausunto on määrä hyväksyä Euroopan alueiden komitean täysistunnossa 17. maaliskuuta.

Euroopan komissio esitti syyskuussa 2020 kriittisiä raaka-aineita koskevan toimintasuunnitelman , joka on Isolde Riesin laatiman lausunnon pääaihe. Komissio luokittelee raaka-aineet kriittisiksi, jos niillä on ratkaiseva taloudellinen merkitys mutta niitä ei saada hankittua luotettavasti EU:sta ja ne on siksi tuotava pääosin muualta. Etenkin kun on kyse digitalisaation edistämisen ja tulevaisuuden teknologioiden kannalta tärkeistä raaka-aineista, EU on erittäin riippuvainen tuonnista. Euroopan kriittisten raaka-ainevarojen turvaamiseksi myös paikallis- ja alueviranomaisilla olisi oltava keskeinen rooli, sillä raaka-aineiden louhintaa EU:ssa on lisättävä ja kriittisten raaka-aineiden kierrätystä on parannettava, kuten kriittisiä raaka-aineita koskevaa toimintasuunnitelmaa käsittelevässä lausunnossa todetaan.

Laatimassanne lausunnossa käsitellään ennen kaikkea sitä, miten Euroopan unionin kriittiset raaka-ainevarat voidaan tulevaisuudessa turvata. Mihin konkreettisiin toimiin EU:n olisi ryhdyttävä, jotta voidaan suojella kriittisten raaka-aineiden toimitusketjuja ja lisätä niiden riippumattomuutta kolmansista maista?

Talouspoliittisesta näkökulmasta katsottuna on aivan oikein ja tärkeää, että alueiden komitea ottaa kantaa viime vuoden syyskuun alussa julkaistuun komission tiedonantoon kriittisiin raaka-aineisiin liittyvästä häiriönsietokyvystä. Modernit kansantaloudet, joiden arvoketjut ovat pitkiä, eivät kykene pidemmän päälle toimimaan ilman turvattua, kilpailukykyistä ja ympäristöä säästävää raaka-ainehuoltoa. EU:n riippuvuutta kriittisistä raaka-aineista on vähennettävä resurssien tehokkaamman käytön, kestäväpohjaisten tuotteiden ja innovaatioiden avulla. EU:n sisäistä raaka-ainetuotantoa olisi tuettava poliittisesti ja taloudellisesti, ja hankintoja kolmansista maista olisi monipuolistettava. Ympäristö- ja sosiaalinormien noudattamisesta mutta myös toimitus- ja jakeluketjujen jäljitettävyydestä on huolehdittava kansainvälisin sopimuksin. Lisäksi olen tyytyväinen Euroopan komission käynnistämään eurooppalaiseen raaka-aineallianssiin, jossa on mukana teollisuuden, tiedemaailman, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajia. Aloitteesta voi olla paljon apua teknisen taitotiedon, innovointien ja investointien edistämisessä.

Miten Euroopan unioni voi auttaa lisäämään vastuullisuutta raaka-aineiden toimitusketjuissa ja parantamaan raaka-aineiden käyttöä? 

Raaka-aineiden toimitusketjuissa on epäilemättä heikkouksia. Tuotanto- ja toimitushäiriöiden välttämiseksi tarvitaan strategisia toimintamalleja, kuten riittävien varastojen ylläpitämistä. Lisäksi tarvitaan vaihtoehtoisia hankintalähteitä ja tiiviimpiä kumppanuuksia kriittisten raaka-aineiden alan toimijoiden välillä. Kumppaneiden kanssa tehtävän yhteistyön on kuitenkin oltava sidoksissa vastuullisiin hankintoihin. Tarjonnan voimakas keskittyminen maihin, joissa noudatetaan alhaisempia sosiaali- ja ympäristönormeja, ei ainoastaan vaaranna toimitusvarmuutta vaan saattaa myös pahentaa sosiaalisia ja ympäristöongelmia. Sen vuoksi on ensin pyrittävä WTO:n tason kansainvälisiin sopimuksiin, joilla on tarkoitus varmistaa toimitus- ja jakeluketjujen suuri avoimuus. Tämän jälkeen olisi mahdollisimman pian ryhdyttävä neuvottelemaan edellä mainittujen normien järjestelmällisestä parantamisesta.

Miten voidaan tehostaa raaka-aineiden käyttöä ja parantaa kiertotalouden hyödyntämistä tuotantoprosesseissa?

Raaka-aineiden käytön ja sitä seuraavien tuotantoprosessien tehokkuuden parantaminen on luonnollisestikin erittäin tärkeää, sillä kilpailukykyä ja ympäristökestävyyttä koskevat tavoitteet voidaan tässä yhteydessä sovittaa parhaalla mahdollisella tavalla yhteen. Se, mitä Euroopassa kutsutaan ”jätteeksi”, kätkee usein sisäänsä arvokkaita resursseja ja kriittisiä raaka-aineita. Kierrätettyjä materiaaleja olisikin ensiöraaka-aineiden ja kriittisten raaka-aineiden käytön vähentämiseksi hyödynnettävä paljon nykyistä enemmän. Tämä vaatimus koskee yhtä lailla niin tuottajia, myyjiä kuin kuluttajiakin.

Millainen rooli kunnilla ja alueilla, erityisesti Euroopan kaivosalueilla, voi olla pyrittäessä lisäämään raaka-ainetuotantoa EU:ssa?

Alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli raaka-aineita koskevan Euroopan komission toimintasuunnitelman yhteydessä. Ne vastaavat esimerkiksi raaka-aine- ja teollisuushankkeisiin liittyvistä lupa- ja valvonta-asioista. Raaka-ainetuotantoon liittyvä arvonmuodostus tapahtuu paikallistasolla ja työllisyysvaikutukset ovat paikallisia. Sama pätee myös tutkimus- ja kehityshankkeisiin.

Koska kaivostoiminnalla on Saarlandin alueella perinteisesti vahvat juuret, pidän alueen poliittisena edustajana seuraavia näkökohtia erittäin tärkeinä: Nimenomaan entisillä ja edelleen toiminnassa olevilla kaivosalueilla on raaka-aineiden louhinnan edellyttämää taitotietoa, jota olisi hyödynnettävä myös tulevaisuudessa. Raaka-aineiden louhintaa ei paikallisväestön kasvavan vastustuksen vuoksi ole nykyään varmasti helppo käynnistää uudelleen, olipa kyse sitten kaivos- tai avokaivostoiminnasta. Yleistä hyväksyntää olisikin lisättävä valistuksen ja tiedotuksen avulla. Kielteisiä ympäristövaikutuksia on mahdollisuuksien mukaan vältettävä, tai ne on pidettävä niin vähäisinä kuin suinkin.

Mitä voidaan ottaa opiksi covid-19-pandemiasta ja kuukausia kestäneistä sulkutoimista, jotka ovat tuoneet esiin tiettyjen keskeisten teollisuudenalojen haavoittuvuuden?

Covid-19-kriisi on osoittanut, että EU on kriittisten raaka-aineiden osalta erittäin riippuvainen unionin ulkopuolisista toimittajista ja että toimitushäiriöt voivat vaikuttaa kielteisesti teollisuuden arvoketjuihin sekä muihin toimialoihin. Kriittisiä raaka-aineita tarvitaan monilla Euroopan keskeisillä teollisuudenaloilla, kuten ajoneuvo-, teräs-, ilmailu- ja avaruusteollisuus, tietotekniikka, terveydenhuolto ja uusiutuva energia. Uraauurtavat tuotteet ja teknologiat, esimerkiksi sähköisen liikkuvuuden alalla, digitalisaatio, teollisuus 4.0 ja energiakäänne muuttavat ja lisäävät raaka-aineiden tarvetta. Meidän on ymmärrettävä, että EU:n vihreän kehityksen ohjelma ei ole mahdollinen ilman kriittisten raaka-aineiden käyttöä.

Taustaa

Euroopan komissio julkaisi syyskuussa 2020 kriittisiä raaka-aineita koskevan toimintasuunnitelman . Kriittisiksi luokiteltuja raaka-aineita on vuodesta 2020 lähtien ollut 30, ja joukossa on useita energia-alalla yhä tärkeämpiä raaka-aineita, kuten litium ja koboltti. Vuonna 2011 kriittisiä raaka-aineita oli vain 14. Luettelo ja lisätietoja kriittisistä raaka-aineista on saatavilla täällä .

Lisäksi Euroopan komissio perusti viime vuonna eurooppalaisen raaka-aineallianssin , jonka tavoitteena on saada teollisuus, jäsenvaltiot ja kansalaisyhteiskunta yhdistämään voimansa, jotta voidaan vähentää Euroopan riippuvuutta kolmansista maista, kun on kyse kriittisten raaka-aineiden hankkimisesta.

Yhteyshenkilö:

Tobias Kolonko

P. +32 22822003

tobias.kolonko@ext.cor.europa.eu