Klikkaa tästä saadaksesi alla olevan tekstin automaattisen käännöksen.
Pellolta pöytään: kohti kestävää ja sietokykyistä EU:n elintarvikejärjestelmää  

Tässä haastattelussa Guido Milana (IT, PES) vastaa viiteen kysymykseen EU:n uudesta Pellolta pöytään - strategiasta, jonka avulla elintarvikejärjestelmästä pyritään tekemään oikeudenmukainen, terveyttä edistävä ja ympäristöä säästävä. Olevano Romanon kunnanvaltuutettu ja entinen Euroopan parlamentin jäsen perää ruoan tuotantoon ja kulutukseen radikaalia muutosta alkaen siitä, että siirrytään ympäristöä vähemmän kuormittaviin tuotantojärjestelmiin, joissa kunnioitetaan luonnon monimuotoisuutta ja ekologisia periaatteita. Aiheesta ”Pellolta pöytään: paikallinen ja alueellinen ulottuvuus” annettavan lausunnon esittelijä korostaa, että elintarvikejärjestelmän kestävyyden ja sietokyvyn parantaminen on covid-19:n vuoksi entistäkin kiireellisempää. Lausunto on määrä hyväksyä Euroopan alueiden komitean joulukuun 2020 täysistunnossa .

Pellolta pöytään -strategiassa asetetaan kestäviin elintarvikejärjestelmiin siirtymisen edistämiseksi kunnianhimoisia tavoitteita torjunta-aineiden, kemiallisten lannoitteiden ja mikrobilääkkeiden käytön vähentämiselle sekä lisäksi tavoite, jonka mukaan vähintään 25:tä prosenttia maatalousmaasta olisi viljeltävä luonnonmukaisesti. Onko tavoitteet mahdollista toteuttaa, kun otetaan huomioon ennustettu väestönkasvu?

Elintarvikejärjestelmät aiheuttavat noin kolmasosan maailman kasvihuonekaasupäästöistä, ja suurin osa tästä kolmanneksesta tulee maataloustuotannosta. Maatalouden hiilipäästöjä on varmasti tärkeää vähentää, mutta elintarviketuotannon muidenkaan osa-alueiden, kuten tuotteiden pakkaamisen, jalostuksen ja jakelun, ilmastovaikutuksia ei saa unohtaa. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että Pellolta pöytään -strategiassa esitetään kunnianhimoisia tavoitteita epäpuhtauksien vähentämiseksi. Tuotantojärjestelmiä on ohjattava tehokkaasti kohti ympäristöystävällisempiä toimintamalleja, joissa kunnioitetaan luonnon monimuotoisuutta ja ekologisia periaatteita. Tarvitaan radikaaleja muutoksia ruoan tuotantoon ja kulutukseen sekä vahvaa tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä. Näitä muutoksia ei kuitenkaan voida saada aikaan yhdessä yössä, varsinkaan jos nykyisille tuottajille ei anneta riittävästi apua nykyisten tuotantokäytäntöjen kestävyyden parantamiseen uusin agroekologisin menetelmin. Ennen kaikkea on jatkettava maaseudun kehittämiseen suunnattua rahoitustukea kestävän siirtymän varmistamiseksi. Strategiseksi painopisteeksi on otettava myös tutkimus ja kehittäminen. Seuraamusten ja rajoitusten lisäksi tarvitaan koordinoituja toimintapolitiikkoja, joilla edistetään ympäristön kannalta – ja sosiaalisesti – kestäviä tuotantomuotoja, joista maksetaan myös kunnollinen korvaus.

Miten yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) olisi edistettävä Pellolta pöytään -strategian ja biodiversiteettistrategian ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamista?

Yhteinen maatalouspolitiikka on keskeinen väline sekä Pellolta pöytään -strategian että biodiversiteettistrategian toteuttamiseksi käytännössä. Sen tarkoituksena on antaa tuottajille taloudellista suojaa, turvata etenkin muita heikommassa asemassa olevien pienten ja keskisuurten tuottajien mahdollisuudet saada maatalousmaata ja myös tarjota asianmukaisia kannustinjärjestelmiä, joilla maataloustuottajia motivoidaan siirtymään ympäristöystävällisempiin käytäntöihin. YMP:n taannoisen uudistuksen ponnettomuus on valitettavaa, erityisesti kun otetaan huomioon Pellolta pöytään -strategian ilmasto- ja ympäristötavoitteet. Niitä ei voida saavuttaa ilman riittäviä resursseja ja merkittäviä investointeja kestävään tuotantoon. YMP on sovitettava paremmin yhteen Pellolta pöytään - strategian kanssa niin ympäristökysymysten kuin myös kansainvälisen kaupan ja alakohtaisten politiikkojen ja välineiden osalta. Lisäksi on tarkasteltava uudelleen yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteita, jotta maksujärjestelmää voidaan muuttaa ja meret alettaisiin nähdä tärkeänä viljelyalueena eikä ”kaivoksena”, josta yksinkertaisesti nostetaan kalaa.

Miten paikallis- ja alueviranomaiset voivat edistää elintarvikejärjestelmien kestävyyden parantamista? Voisitteko mainita esimerkkejä paikallistason aloitteista?

Paikallis- ja aluehallintotasot ovat antoisia testiympäristöjä. Ne ovat perinteisesti kulkeneet EU:n laajuisten strategioiden edellä, ja niiden kuuluisi saada nyt käynnistetyissä strategioissa vahvempi rooli. Paikallis- ja aluetason elimet eri puolilla EU:ta ja muualla maailmassa ovat toteuttaneet paikallista elintarvikepolitiikkaa aktiivisesti jo vuosikymmenten ajan ja perustaneet elintarvikepoliittisia neuvostoja tai jopa luonnonmukaiseen tuotantoon keskittyviä alueita. Kunnat, kaupungit ja alueet ovat osoittaneet kykynsä käyttää paikallis- ja aluesuunnittelun välineitä ja yhdennettyjä paikallisia toimintapolitiikkoja erilaisten kaupunkiviljelyn muotojen, lyhyiden toimitusketjujen ja alueellisten markkinoiden edistämiseksi. Ne ovat käynnistäneet paikallisesti tuotettujen sekä kausi- ja luomuelintarvikkeiden kestäväpohjaisen hankinnan julkisten laitosten ruokaloihin ja järjestäneet lisäksi paikallisten elintarvikejärjestelmien parantamiseen tähtääviä valistus- ja tiedotuskampanjoita. Jäsenvaltioiden ja EU:n olisi seurattava kuntien, kaupunkien ja alueiden esimerkkiä ja levitettävä yhteistyössä niiden kanssa paikallistasolla syntyviä uusia hyviä käytäntöjä. Eri hallintotasojen välinen viestintä, tuki ja vastavuoroinen oppiminen ovat tarpeellisempia kuin koskaan. Haluaisimme, että Euroopan komission esittämässä strategiassa käytetään esikuvana esimerkiksi osallistavia malleja, kuten elintarvikepoliittisia neuvostoja, joita on perustettu useissa paikallis- ja alueyhteisöissä.

Nykyiset elintarvikkeiden kulutusmallit ovat kestämättömiä sekä terveyden että ympäristön kannalta. Miten tämä ongelma voidaan korjata? Onko kyse vain siitä, että kuluttajien on muutettava ruokavaliotaan?

Se, miten kulutamme, on tärkeä elintarvikejärjestelmien muuttamista ohjaava tekijä. Muutos on jo meneillään, ja yhä useammat kuluttajat ovat tarkempia ja kriittisempiä kulutusvalinnoissaan. On kuitenkin tärkeää, että ei huolehdita vain pienen ihmisjoukon tarpeista vaan varmistetaan, että terveellisiä ja kulttuuriin sopivia elintarvikkeita on kaikkien saatavilla. Ei ole hyväksyttävää, että ne, joilla ei ole varaa ostaa ”terveellistä” ruokaa, joutuvat kärsimään niukkuudesta tai kuluttamaan pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Meidän on puolustettava jokaisen ihmisen oikeutta terveelliseen ja kestävästi tuotettuun ruokaan. Kuluttajat, myös heikoimmassa asemassa olevat ja nuoremmat sukupolvet, tarvitsevat tukeamme valistuksen ja paikkansapitävän ja avoimesti saatavilla olevan tiedon muodossa sekä kannustimia kulutustottumusten muuttamiseen. Muutokseen on kuitenkin kannustettava ja sitä on tuettava myös niin, että tarkastellaan elintarvikkeiden tuotantojärjestelmää kokonaisvaltaisesti ja edistetään terveellisten ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden tuotantoa ja tarjontaa markkinoilla. Lisäksi tarvitaan sosiaalisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että heikoimmassa asemassa olevat voivat tehdä itse terveellisiä ruokavalintoja.

Miten pandemia vaikuttaa paikallisiin ja alueellisiin elintarvikejärjestelmiin? Mihin keskeisiin aloitteisiin ja toimenpiteisiin on ryhdytty näiden järjestelmien vahvistamiseksi kriisin johdosta?

Pandemia on varmasti saanut paikalliset ja maailmanlaajuiset elintarvikejärjestelmät rakoilemaan ja muuttanut niitä sekä lyhyt- että pitkäaikaisesti. Kriisin vaikutuksista on paljon sanottavaa. Yksi merkittävimmistä seurauksista on ruoan saantiin liittyvän eriarvoisuuden lisääntyminen ja köyhyydessä elävien kansalaisten määrän räjähdysmäinen kasvu. Tilanne edellyttää mm. paikallisviranomaisilta ja kolmannelta sektorilta ehdottomasti kiireellisiä toimenpiteitä ruokaturvan takaamiseksi. Kuten vuoden 2008 finanssikriisin aikana nähtiin, elintarvikejärjestelmiin kohdistuu ajoittain kriisejä, jotka koettelevat niiden häiriönsietokykyä. Covid-19-pandemian vuoksi on entistäkin kiireellisempää pyrkiä kohti kestävämpää ja sietokykyisempää elintarvikejärjestelmää. Lyhyellä aikavälillä on tarjottava kohdennetusti ja strategisesti rahoitusta ja tukea kriisistä toipumiseksi, mutta ei saa myöskään unohtaa, että muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan pitkän aikavälin visiota. Uskomme vakaasti, että covid-19-kriisistä voidaan oppia paljon. Paikallisviranomaiset ovat tuoneet esille, että suuri joukko ihmisiä on hyötynyt lyhyistä toimitusketjuista, saanut terveellisiä elintarvikkeita ja käyttänyt karanteeniaikana enemmän aikaa ruoanlaittoon ja kotiruoan valmistukseen. Toivottavasti näitä terveellisiä tottumuksia jatketaan ja ne jopa yleistyvät covid-19-kriisin jälkeen.

Lehdistöyhteydet: pressecdr@cor.europa.eu

Share: